Sukella Uusi-Yijälän tilan tarinaan

Mistä kaikki alkoi?

Jo pienenä tyttönä ajattelin, että mummola on maailman paras paikka! Luulin, että kaikilla lapsilla on samanlainen mummola kuin minulla; rakastava mummo, lehmiä, vasikoita, kanoja ja kissoja, kalaisa järvi ja uimaseuraa, mansikoita ja vadelmia, paljon kirjoja, vapautta ja serkkuseuraa. Hieman isompana tyttönä tajusin, että ei kaikilla ole ihan yhtä hyvä tilanne. Päätin, että minusta ainakin tulee iso mies, agronoomi ja muutan mummolaan asumaan – ja näin on päässyt käymään. 80-luvulla Kauhajoen maatalousoppilaitoksessa tein Uusi-Yijälän tilan ensimmäisen maaseutumatkailusuunnitelman, jota 20 vuotta myöhemmin lähdimme toteuttamaan.

Tässä sitä nyt ollaan Uusi-Yijälän matkailutilan ydin on Vanha Pytinki, jonka katon alla on suomalainen ravintola Patapirtti, maaseutuhotelli ja viinitila Uusi-Yijälä sekä meidän perheen koti. Talouskeskus sijaitsee niemen kärjessä, Patalahden rannalla, ja pellot ympäröivät tilaa. Vaikka Jyväskylä – Tampere –valtamaantie ja Himos-rinteet ovat alle kilometrin päässä, meillä on oma rauha ja maaseutu ne maaseudulla olemisesta Yijälän tila on kirjattu Hämeen maakirjaan v. 1539. Uusi-Yijälän tila lohkottiin Yijälästä v. 1784. Pytinki (asuinrakennus) rakennettiin samoihin aikoihin ja Iso Pirtti uusittiin v. 1842. Pytinkiä on remontoitu v. 1934,  1948 ja 2004. Yläkerran majoitushuoneet valmistuivat joulukuussa 2005. Jenny Pitkänen, Tarjan mummo, osti tilan v. 1934. Tilalla tuotettiin maitoa, lihaa ja kananmunia.

Uusipaastot aloittivat tilan viljelyn v. 1987. Luomutuotantoon siirryttiin v. 1997. Viljelykasvit: kaura, laidunnurmi (hevosia ja lampaita) ja marjat – mansikka, mesimarja, vadelma, tyrni, pensasmustikka ja herukat. Harras toiveemme on, että käytyäsi meillä tunnet olosi onnelliseksi ja virkistyneeksi ja haluat tulla meille uudemmankin kerran! Me välitämme Sinusta, oikeasti.

Miksi? Koska Sinä olet sen arvoinen!
Nauti kanssamme tarinoiden ja takkatulen taiasta!

Tervetuloa.

Tarina

Kauan kauan aikaa sitten, kun Kristinusko oli vasta saapunut Suomeen ja Hämeeseen, eli Hämeen sydänmailla vanha Väinö. Paavin kuuriat vaativat veroja vuosi toisensa jälkeen yhä enemmän – valkonahkoja, punakylkiä, puutavaraa ja voita lähetettiin paavin kammioihin. Se harmitti kovasti Väinöä. Niinpä hän kutsui poikansa koolle ja kehotti heitä lähtemään kauas pois – niin kauas, ettei verottajan koura sinne ulottuisi.

Kolme pojista noudatti isänsä kehotusta. He keräsivät talonväkensä ja tavaransa ja lähtivät pohjoiseen, maan ääreen. Ja he tulivat seudulle, jossa vedet virtasivat, metsät seisoivat sakeina ja ranta-alueiden alavuus lupasi hyviä peltomaita. Sinne he asettuivat ja se paikka sai nimekseen Jämä, maailman reuna (myöh. Jämsä).

Pojista vanhin oli nimeltään Auvo (Onni) ja hänen talonsa sai nimekseen Auvila. Keskimmäinen oli nimeltään Vitja (Ansa) – ja hänen tilastaan tuli Vitikkala. Nuorimmainen, Yijä, oli saanut nimensä ukkosen jumalan, Aijan, mukaan ja hänen talostaan tuli Yijälä.

Me täällä Uusi-Yijälässä koemme, että talomme on ukkosen jumalan pojan erityissuojeluksessa. Siksi tuli ja savu ovat meille tärkeitä elementtejä.

Nauti Sinäkin kanssamme tarinoiden ja takkatulen taiasta!